Syksyllä 2015 kasvattelin kaksi toukkaa kotelovaiheeseen. Syyskesällä kiertelin ritarilampeni rantoja etsiskellen koteloituneita tyyppejä ja löysin vain yhden kotelon. Keväällä 2016 havaitsin toisessa kotelossa mustan reijän ja sieltä ilmaantui ritarikiho eikä ritaria kuten odotin.
Menetyksestä pettyneenä hain lammelta sen ainoan kotelon jonka olin 13 toukasta löytänyt ja jättänyt kesää odottamaan. Asettelin sen komeasti kuvattavaksi. Kotelon läpi näkyi hienosti tulevan perhosen hyvin valmistuneet siivet.
Tiesin että vuorokauden sisällä se aukeaa ja muutaman minuutin välein katselin, joko alkaa tapahtua. Tarkoitus oli kuvata, kun perhonen avaa kotelon ja ryömii orrelle siipiä avaamaan. Pakkailin kaikessa rauhassa tulevalle retkelle tavaroita ja siinä touhuamisen lomassa havaitsin että jaahas perhonen olikin kerinnyt tulemaan ulos ja availi siipiään täyttä häkää.
Annoin kameran laulaa ja 15 minuutin päästä siivet näyttivät jo tältä.
Sitten vaihtelimme taustoja ja tähän allaolevaan kuvaan olen aika tyytyväinen.
Sitten hain syreenin oksan ja otimme taas.
Ulkona ritari levitti siipensä ja ikuistimme häntä pelinkin kautta.
Kaksi tuntia, kun oli kulunut avasi ritarimme siipensä ja teki pienen harjoituslennähdyksen.
Mittailimme siipien leveyden viivoittimella ja se oli yhdeksän senttiä. Eli kyseessä oli isokokoinen naaras.
Minulla on vielä yksi kotelo avautumatta. Jospa nyt saisin sen kotelon avautumisen kuvattua.
